maanantai 9. huhtikuuta 2012

Grafiikka


Suksyllä 2011 aloitimme grafiikan opinnot Anna Hallsin opetuksessa. En ole aikaisemmin kokeillut grafiikkaa muuten kuin mitä nyt yläasteella pakersin linolaatan kimpussa ex libris-teemalla. Siitä tosin ei kovinkaan mielyttäviä muistoja jäänyt, sormet verillä tehty "omistuskuvake" ei päässyt yhdenkään kirjani etusivulle.



Ensimmäinen kuivaneulatyö
"Kukkuu"
Kuivaneulatyöskentelyssä yllättävää oli se, miten raskasta ja vaativaa kuparilaatan kaivertaminen on. Kaiverrin lipsahtaa todella helposti ja silloin laatassa on väistämättä virhe. Myös painovärin putsaaminen laatasta olikin aika työlästä. Innostus grafiikkaan syttyi mielessäni kuitenkin heti ensimmäisten töiden myötä.

Toisena grafiikan työnä tein tämän etsaus-akvatintan. Muistan miten pohdiskelin ensin kuvan aihetta ja päivän harmaa sadesäästä tuli kuvan innoittaja. Halusin tässä työssä kokeilla eri syövytysaikojen vaikutusta ja tehoa kuvassa. Kovapohjan kaiverrus oli myös huomattavasti helpompaa kuin kuivaneulatyöskentely.


Myöhemmin lisäsin työhön chin colleen


Aiheiden löytäminen töihin on joskus kovin työlästä. Toisinaan kun "porhaltaa" suoraan töistä mm. grafiikan tunneille ei kynän käteen saatuaan tiedä yhtään mistä lähtisi liikkeelle. Silloin apua on ollut Annan luokkaan tuomista kirjoista. Tämä seepra teema löytyi yhdestä eläinkirjasta, kuva oli toki suurempi mutta halusin rajata sen näin. Alkuperäisessä luonnoksessa etualalla olevan seepran pää on parempi, siirtäessäni kuvaa kalkkeerin avulla laatalle, pääsi luonnos hiukan liikahtamaan ja siksi seepran turpa epäonnistui  hiukan. No opiskeluahan tämä vain on ja virheistä oppii aina parhaiten.

Seepra-teeman toteutuksia:
ensimmäinen etsaus-akvatinta

Samalla laatalla mutta eri väreillä:


Myöhemmin lisäsin seepra-laattaan carborundumia


ja vielä mustavalkoinen sama teema:




Kumma kyllä, työ jota lähtee työstämään kuvastaa aina jollakin tavalla tekijänsä sisäistä maailmaa. Tätä "mummis" kuvaa tehdessäni en itse niinkään ajatellut kuvasta välittyvää tunnelmaa, mutta myöhemmin kun Anna sanoi että kuvaa katsoessa tulee hiukan surumielinen ja haikea tunnelma ymmärsin että sellainenhan tämä kuva juuri onkin. Ehkäpä tähän kuvaan on välittynyt jotain omistakin elämän murheista.
Nyt kun katson kuvaa, tekisin sen ehkäpä hiukan "epäkaavamaisemmaksi" siis sijoittelisin puun, pilvet ja pyörän hiukan eri tavalla. 

Etsaus-akvatinta, mummis:


ja sinisenä sama:


Joulun jälkeen aloitimme työskentelyn useamman laatan kanssa. Tämän kuvan teemana on "pienet vierailijat luonamme". Tällä tarkoitan sitä, että me aikuiset emme välttämättä ymmärrä, että meidän arkisia puuhiamme seuraa joukko pieniä enkeleitä, joiden virkistävää ja lohduttavaa läsnäoloa emme kaiken kiireen ja touhun keskellä ymmärrä pysähtyä arvostamaan. Minun pieni enkelini Nana on jälleen (omien lasten jo aikuistuttua) opettanut minua näkemään elämän pienet ja arvokkaat asiat.
Kahden laatan kanssa työskennellessä vaadittiin jo aivan uusi annos kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Tämän ensimmäisen työni kanssa sekoilin hiukan lakkausten ja syövytysten kanssa, mutta aivan kelvollinen lopputulos tästä kuitenkin tuli. Kokeilin myös muita väriyhdistelmiä mutta tämä sini-ruskea on toistaiseksi paras.

Ensimmäinen kahden laatan työ: etsaus-akvatinta "visitor"


Toinen kahden laatan työ: etsaus-akvatinta "My Baby"


ja eri värivaihtoehtoja:



Rehellisesti sanottuna, meinasin monta kertaa jo menettää hermoni tämän "my baby"-kuvan kanssa. Kaivarrukset ja syövytykset onnistuivat kyllä mutta laattojen kohdistaminen ei aluksi onnistunut millään. Anna huomasikin että vaikka olin tilannut laatat valmiiksi leikattuna, oli laattojen koossa muutaman millin heitto. Siitähän kohditusvaikeudet sitten johtuivatkin. Lopulta kun olin uudelleen hionut ja viilannut laattoja sain ne suurinpiirtein kohdistuskelpoiseksi.
Keltaisen painovärin kanssa oli myös työ ja tuska. Sen putsaaminen laatasta oli hirveän työlästä ja hiukan liian ronskilla otteella taisin laattaa puhdistaakin koska joitain ylimääräisiä naarmuja laattaan jostain ilmestyi. Kun sitten opettajan kehoituksesta putsasin laattaa huomattavasti hellemmällä otteella huomasin että voimalla ei olekaan laatan puhdistamisessa oikeastaan mitään merkitystä. Laatta puhdistuu melkeinpä paremmin kun todellakin malttaa käyttää helliä otteita.

                                                Tähän väriyhdistelmään olin ehkäpä tyytyväisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti