Kolmiulotteisia töitä

Kuvanveiston kurssilla syksyllä 2011 teimme aluksi kipsistä reliefin. Varsinainen kuvanveiston työ oli kuitenkin torson tekeminen. Aloitimme veistämällä savesta mallin mukaan torsoa, tähän keskityimme monta monta tuntia. Pidin tätä erittäin hyvänä, sillä pikkuhiljaa torson kolmiulotteisuus alkoi hahmottua ja käsi työskenteli silmän antaman informaation mukaan. Opettajamme Toni Lehtola ohjeisti meitä työskentelemään niin, että emme katsoneet savikimpaletta, vaan pidimme katseen mallissa ja annoinne käden tehdä työtään saven kimpussa. Opettaja lähetti meitä myös aika ajoin tauolle...
Vihdoin saimme savivaiheen finaaliin ja ryhdyimme tekemään muottia. Oma muotintekoni koki pieniä vastoinkäymisiä, yksi saviseinämä romahti ja siksi valmiin torson etupuolen muodot menivät hiukan pilalle. Toinen vastoinkäyminen sattui kun olin lopulta saanut kipsimuotin valmiiksi ja rautalangalla sidottua ja ryhdyin kaatamaan kipsivelliä muottiin, huomasinkin että muotti vuosi saumoistaan ja todella reilusti! Opettajan avustuksella sain kuitenkin jotenkin muottini kipsivellinpitäväksi ja lopulta työn ja tuskan kautta torsoni valmistui. Perusteellisen opetuksen myötä uskon että kipsiveistoksen tekemisen periaate on nyt hallussa!

Keväällä 2012 osallistuin Pasi Vainionpään pitämään keramiikan lyhytkurssiin. Kolmena viikonloppuna kokoonnuimme tekemään keramiikkaa ja saimme samalla Pasilta tarkkoja ja ammattimaisia ohjeita saven työstämiseen.
Aloitimme naamari-teemalla, sanomalehtikääreen päälle aloimme muotoilla savilevystä naamarin muotoa. Oma ideani hahmottui pikkuhiljaa, yhdistin ihmiskasvot ja jäniksen korvat, lisäsin vielä toiseen korvaan kruunun. Valitettavasti tästä työstä en saa tähän blogiini vielä kuvaa, sillä teos on edellen koululla, mutta kevätnäyttelyn jälkeen lisään kuvan tämän tekstin yhteyteen.
Lähdin tietoisesti työstämään savesta ihmisen kasvoja. Halusin muutenkin keskittyä ihmishahmon käsittelyyn.
Siksi toisena työnäni tein istuvan, lintua sylissään pitävän pojan. Pienoispatsaan teossa tuli kiinnittää huomiota myös siihen, että saviseinämä ei tule liian paksuksi, jotta työ ei hajoa poltossa.
Tässä kuva patsaasta, mutta työ on sikäli edelleen kesken, että heti tilaisuuden tullen maalaan sen akryylillä ja sen jälkeen lisään vielä lakkakerroksen. Tästä tulee siis myös myöhemmin uusia kuvia.

Sarjakuvakurssi 13-14.4.2012, vetäjänä Petteri Tikkanen

Huhtikuussa 2012 sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen tuli pitämään meille perjantain ja lauantain kestävää sarjakuvapiirustuskurssia. Työviikon jälkeen perjantaina klo 17 ei välttämättä ole otollisin aika orientoitua aivan (minulle)uuteen teemaan. Yllätyin kuitenkin jo perjantain aikana positiivisesti siitä, miten kiinnostavaa sarjakuvan tekeminen voi olla. Ensimmäiseksi tehtäväksi Petteri antoi meille tehdä yhden sivun mittainen tarina jostain arkisesta omaan elämäämme liittyvästä tilanteesta niin, että jokin asia meneekin päälaelleen. Yläpuolella on siis tämä tuotos, omasta arkisesta elämästäni (kurikset, nuhat ja päiväkotien sijaispula...)!

Lauantaita varten meidän piti sitten miettiä sarjakuva jostain sananlaskusta. Mielessäni olikin monia eri sananlaskuja, joista olisi saanut varmasti hyviäkin sarjiksia, mutta yllättäen lauantaiaamuna ennen koululle lähtöä sainkin idean: teen sarjakuvan alle 3-vuotiaille heidän arkisesta elämästään. Päähenkilöksi tulee tietenkin Nana (1v7kk) ja tapahtumat sarjiksessa ovat sellasia, mitä oikeasti olen Nanan kanssa elänyt. Mietin vain, miten perustelisin Petterille tämän teeman, mutta ehkäpä voisin viitata laulun "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" sanoihin...
Kas kummaa, kun ajelin linja-auton kyydissä kohti keskustaa tuli radiosta juuri tämä kyseinen biisi, sehän oli selvästi merkki jostain!

Sarjakuva on vielä kesken, kevään ja viimeistään kesän aikana teen tätä sarjakuvaa niin, että siitä saa painettua ihan oikean sarjakuvalehden.

Piirustus ja maalaus, työt syksystä 2011 kevääseen 2012

Piirustuksen ja maalauksen opettajamme Pasi Vainionpää antoi meille aiheeksi "järki ja tunteet". Yhdistin työssäni matematiikan kaavoja ja rönsyileviä omenankukkia, minun ei tarvinne selittää kumpi edustaa järkeä ja kumpi tunnetta...
Matematiikan kaavat toteutin siten, että maalasin ensin pohjan mustalla akryylivärillä, sen kuivuttua maalasin päälle aika paksun kerroksen valkoista ja valkoisen värin ollessa vielä märkää kirjoitin neulalla kaavat niin, että musta väri tuli näkyviin. Työn tekemistä hankaloitti se, että valkoinen väri kuivui todella nopeasti, no lopulta sain "kaavamaisen homman" valmiiksi.
Omenankukkien maalaamisessa oli myös oma haasteensa, vielä tässä vaiheessa työstä näkyy se, että kukat ovat osittain liian "söhröä" eli katoavat taustaan. Yritän vielä parannella työtä rajaamalla osan kukista selkeästi, jotta kukat nousevat paremmin taustasta esiin.

Akryyli paperille, aiheena: Järki ja tunteet



Yksityiskohta samasta maalauksesta

                                                
Piirustustaito harjaantuu piirtämällä. Siksi olen ollut erityisen iloinen siitä, että olemme saaneet piirtää opettajan rakentamia vaihtelevia asetelmia. Näissä töissä kasvaa lisäksi kärsivällisyys, työ ei tule valmiiksi ellei jaksa pipertää sen kimpussa loppuun asti. Tosin opettajamme ohje siitä, että ei kannata piirtää liian yksityiskohtaisesti vaan katsojalle voi jättää jotain myös pääteltäväksi, on ainakin minulle mieluisa. Olen itse piirtäjä, jonka pitää tarkkailla erityisesti sitä, että en ala käyttämään liian vahvaa mustaa liian nopeasti, vaan aloitan hennolla viivalla ja tummennan pintoja pikku hiljaa.


Opettajan järjestämä asetelma, lyijykynä

                                                  

Yksityiskohta asetelmasta

Tässä työssä oli opettajan ohjeena siis, että meistä jokainen toi kotoa jonkin esineen, jonka halusi piirtää. Totta puhuakseni, valitsin juuri lähtiessäni koululle muovisen lelukirahvin ja lisäksi nappasin hyllyltä pienen peltisen kastelukannun. Valitsin kaksi esinettä koska ajattelin että voin sitten koulussa päättää kumpaa esinettä käytän. En siis aluksi ajatellut yhdistäväni näitä esineitä työssäni, mutta niinhän siinä sitten kävi, että esineet sopivatkin hyvin teemallisesti toisiinsa. Taustan roiskemaalaukseen sain idean opettajalta ja sehän vielä täydensi tätä kuvan teemaa. Piirustuksen peittäminen roiskeelta suojaan ei ollutkaan ihan helppoa ja osittain väriroiskeet menivätkin lyijykynäpiirustuksen päälle.


 Ensin lyijykynällä piirustus
kotoa tuoduista esineistä, sitten
roiskien tausta akryyleillä.



"Välityö", kaatunut kuppi, akryyli paperille

 Tämän työn teemana oli siis allegorinen omakuva. Halusin kokeilla tässä musta-valkoista kuvaa. Käytin työssä lyijykynää, jolla piirsin marionettikissan ja taustan maalasin akryylillä. Ideana oli että olisin yhdistänyt tähän vielä marionettilankoja ohjaavat valokuvatut kädet, mutta ehkäpä kuvasta olisi näin tullut liian sekava. Idea punaisista langoista tuli aivan työn loppuvaiheessa. Pyrin saamaan tähän työhön syvyyttä, en tiedä onnistuinko, sillä puiden sävyvaihtelun maalaaminen olikin aika haastavaa!

Allegorinen omakuva, akryyli ja lyijykynä paperille



Yksityiskohta edellisestä työstä

Tämä akryylimaalaus on opettajan tekemästä asetelmasta. Piirsimme ensin asetelman lyijykynällä ja sen jälkeen maalasimme sen. Piirustuksessa en ollut ollenkaan tyytyväinen pääkalloon, mutta maalauksessa se onnistui hiukan paremmin. Tämän työn värisävyihin olen aika tyytyväinen.
Kun tarkastelimme kaikkien opiskelijoiden tästä asetelmasta maalaamia töitä, oli todella hauskaa huomata miten erilaisia töitä samasta asetelmasta saatiin aikaiseksi. Jokaisen työssä näkyi varmasti tekijän persoonallinen ote.

Opettajan järjestämä asetelma, akryyli paperille

Edellinen asetelma lyijykynällä

Tämä maalaus oli ensimmäinen taidekoulussa tekemäni maalaus. Opettaja antoi ohjeen maalata jokin yksityiskohta taidekoulun sisältä. Tarkoituksena oli harjoitella syvyysvaikutelmaa ja sitä, miten se siis saadaan aikaiseksi värien ja kuvassa olevien esineiden koon avulla. Maalasin taidekoulun käytävää ja yllättävää kyllä, työstäni tuli aika värikäs, vaikka taidekoulun seinät ovatkin valkoiset...
Tämän työn väreistä pidän itse kuitenkin aika paljon.

Syksyn 2011 ensimmäinen maalaus "Interiööri"
akryyli paperille



Yksityiskohta edellisestä maalauksesta



"Välipiirustus"

Syksyn 2011 ensimmäinen piirustus, torso

Grafiikka

Suksyllä 2011 aloitimme grafiikan opinnot Anna Hallsin opetuksessa. En ole aikaisemmin kokeillut grafiikkaa muuten kuin mitä nyt yläasteella pakersin linolaatan kimpussa ex libris-teemalla. Siitä tosin ei kovinkaan mielyttäviä muistoja jäänyt, sormet verillä tehty "omistuskuvake" ei päässyt yhdenkään kirjani etusivulle.

Ensimmäinen kuivaneulatyö

"Kukkuu"

Kuivaneulatyöskentelyssä yllättävää oli se, miten raskasta ja vaativaa kuparilaatan kaivertaminen on. Kaiverrin lipsahtaa todella helposti ja silloin laatassa on väistämättä virhe. Myös painovärin putsaaminen laatasta olikin aika työlästä. Innostus grafiikkaan syttyi mielessäni kuitenkin heti ensimmäisten töiden myötä.

Toisena grafiikan työnä tein tämän etsaus-akvatintan. Muistan miten pohdiskelin ensin kuvan aihetta ja päivän harmaa sadesäästä tuli kuvan innoittaja. Halusin tässä työssä kokeilla eri syövytysaikojen vaikutusta ja tehoa kuvassa. Kovapohjan kaiverrus oli myös huomattavasti helpompaa kuin kuivaneulatyöskentely.

Myöhemmin lisäsin työhön chin colleen

Aiheiden löytäminen töihin on joskus kovin työlästä. Toisinaan kun "porhaltaa" suoraan töistä mm. grafiikan tunneille ei kynän käteen saatuaan tiedä yhtään mistä lähtisi liikkeelle. Silloin apua on ollut Annan luokkaan tuomista kirjoista. Tämä seepra teema löytyi yhdestä eläinkirjasta, kuva oli toki suurempi mutta halusin rajata sen näin. Alkuperäisessä luonnoksessa etualalla olevan seepran pää on parempi, siirtäessäni kuvaa kalkkeerin avulla laatalle, pääsi luonnos hiukan liikahtamaan ja siksi seepran turpa epäonnistui  hiukan. No opiskeluahan tämä vain on ja virheistä oppii aina parhaiten.

Seepra-teeman toteutuksia:

ensimmäinen etsaus-akvatinta

Samalla laatalla mutta eri väreillä:

Myöhemmin lisäsin seepra-laattaan carborundumia

ja vielä mustavalkoinen sama teema:

Kumma kyllä, työ jota lähtee työstämään kuvastaa aina jollakin tavalla tekijänsä sisäistä maailmaa. Tätä "mummis" kuvaa tehdessäni en itse niinkään ajatellut kuvasta välittyvää tunnelmaa, mutta myöhemmin kun Anna sanoi että kuvaa katsoessa tulee hiukan surumielinen ja haikea tunnelma ymmärsin että sellainenhan tämä kuva juuri onkin. Ehkäpä tähän kuvaan on välittynyt jotain omistakin elämän murheista.

Nyt kun katson kuvaa, tekisin sen ehkäpä hiukan "epäkaavamaisemmaksi" siis sijoittelisin puun, pilvet ja pyörän hiukan eri tavalla. 

Etsaus-akvatinta, mummis:

ja sinisenä sama:

Joulun jälkeen aloitimme työskentelyn useamman laatan kanssa. Tämän kuvan teemana on "pienet vierailijat luonamme". Tällä tarkoitan sitä, että me aikuiset emme välttämättä ymmärrä, että meidän arkisia puuhiamme seuraa joukko pieniä enkeleitä, joiden virkistävää ja lohduttavaa läsnäoloa emme kaiken kiireen ja touhun keskellä ymmärrä pysähtyä arvostamaan. Minun pieni enkelini Nana on jälleen (omien lasten jo aikuistuttua) opettanut minua näkemään elämän pienet ja arvokkaat asiat.

Kahden laatan kanssa työskennellessä vaadittiin jo aivan uusi annos kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Tämän ensimmäisen työni kanssa sekoilin hiukan lakkausten ja syövytysten kanssa, mutta aivan kelvollinen lopputulos tästä kuitenkin tuli. Kokeilin myös muita väriyhdistelmiä mutta tämä sini-ruskea on toistaiseksi paras.

Ensimmäinen kahden laatan työ: etsaus-akvatinta "visitor"

Toinen kahden laatan työ: etsaus-akvatinta "My Baby"

ja eri värivaihtoehtoja:

Rehellisesti sanottuna, meinasin monta kertaa jo menettää hermoni tämän "my baby"-kuvan kanssa. Kaivarrukset ja syövytykset onnistuivat kyllä mutta laattojen kohdistaminen ei aluksi onnistunut millään. Anna huomasikin että vaikka olin tilannut laatat valmiiksi leikattuna, oli laattojen koossa muutaman millin heitto. Siitähän kohditusvaikeudet sitten johtuivatkin. Lopulta kun olin uudelleen hionut ja viilannut laattoja sain ne suurinpiirtein kohdistuskelpoiseksi.

Keltaisen painovärin kanssa oli myös työ ja tuska. Sen putsaaminen laatasta oli hirveän työlästä ja hiukan liian ronskilla otteella taisin laattaa puhdistaakin koska joitain ylimääräisiä naarmuja laattaan jostain ilmestyi. Kun sitten opettajan kehoituksesta putsasin laattaa huomattavasti hellemmällä otteella huomasin että voimalla ei olekaan laatan puhdistamisessa oikeastaan mitään merkitystä. Laatta puhdistuu melkeinpä paremmin kun todellakin malttaa käyttää helliä otteita.

                                                Tähän väriyhdistelmään olin ehkäpä tyytyväisin