Tervetuloa!

Hyvä lukijani, tervetuloa seuraamaan ensimmäistä opiskeluvuottani Porin taidekoulussa syksystä 2011 kevääseen 2012. Opiskeluvuosi on ollut todella antoisa, olen jo nyt murheissani siitä, että opinnot taidekoulussa kestävät vain kaksi vuotta, minulla on siis jäljellä enää vuosi. Taitavien opettajien ja innostavan ryhmän kanssa on ollut todella mukavaa työskennellä.
Alkupaloiksi laitan tähän töitä, joita olen tehnyt ennen taidekouluopintoja, onkohan kehitystä tapahtunut???

 

 

 

Taidehistorian essee

Taidehistorian essee, Kristiina Lehto 16.11.2011

Vincent van Gogh, Perunansyöjät - sosiaalinen vastuu taidemaalarin hartioilla

                      

                                           

Yksi kaikkien aikojen merkityksellisimpiä taidemaalareita on Vincent van Gogh, huolimatta siitä, että hänen taiteellinen uransa kesti vain noin kymmenen vuotta ja siitäkin lähes kuusi voidaan katsoa oppivuosiksi. Vincent van Goghin maine perustuu toisaalta hänen poikkeukselliseen, impulsiiviseen ja monivaiheiseen elämäänsä. Voidaanhan ajatella että hänen elämänsä vastaa juuri monella tavalla taitelijakliseitä. Oman paikan etsiminen, erinäiset yritykset pärjätä sen ajan ”porvarisammateissa”, jatkuva rahattomuus, impulsiiviset ideat ja toisaalta sitten myös teokset, jotka puhuttelevuudessaan ja tunneilmaisussaan eivät vielä löytäneet yleisöään sen ajan ihmisistä ovat tekijöitä, joita usein edelleenkin mielellään liitetään taiteilijoihin. Tämän lisäksi kuitenkin hänen tuotteliaisuutensa, tapansa uudistaa maalaustaidetta ja tunteiden kuvaaminen erityisesti värin avulla saivat esimerkiksi Albert Aurierin kuvaamaan jo vuonna 1890 hänen taidettaan näin:” se on kaiken kattava, hullu, sokaiseva valo; se on materia, koko luonto mielipuolisissa kiemuroissa, raivoavana hurjistuksena, äärimmäiseen kiihtymykseen paisuteltuna; se on painajaiseksi muuttunut muoto, liekiksi ja laavaksi ja jalokiviksi muuttunut väri; se on roihuksi karannut valo, se on elämä, kuumeen polte.” (Beaujean, 1999, 90)

Yksi Vincent van Goghin mielenkiintoisia piirteitä oli hänen laajasydämisyytensä, koskien juuri sen ajan vähempiosaisia ja köyhiä ihmisiä. Paitsi että hän omalla toiminnallaan pyrki auttamaan köyhiä esimerkiksi toimiessaan Borinagen kaivosalueella saarnamiehenä, hän esitti myös ajatuksen siitä, että taide ei ole vain kalliissa näyttelyissä käyvän eliitin yksinoikeus, vaan kaikkialle tarkoitettua sosiaalisen ulottuvuuden omaavaa arkikulttuuria. (Beaujean, 1999, 87)

Borinagen kaivosalueella ikuistetut piirustukset olivat ikään kuin lähtölaukaus Vincent van Goghin taiteilijanuralle. Köyhyyden ja vaatimattomien aiheiden kuvaus edusti samalla hänen uskoaan siihen, että köyhät ja vähäpätöiset löytävät pelastuksen helpommin kuin rikkaat ja maallistuneen kirkon jäsenet (Bernard, 1993, 11) Borinagen aika sai hänet epäröimään vahvaa uskonnollista vakaumustaan. Samaan aikaan halu tehdä taidetta ja tavata muita taiteilijoita voimistui. Kirjeessään veljelleen Theolle hän kertoo miten on sanomattoman tyytyväinen siitä, että on ruvennut taas piirtämään. Seuraavassa lauseessa hän kuitenkin sanoo miten hän on jo kauan ajatellut sitä, mutta pitänyt sitä aina mahdottomana asiana, joka ei tule hänen kohdallaan kysymykseen. (Kivalo, 1989, 34) Meidän näkökulmastamme on kuitenkin onni, että usko omiin kykyihin voitti epäröinnin!

Borinagen kaivosalueelta Vincent van Gogh muutti ensin Brysseliin (1880) ja myöhemmin Haagiin (1882). Molemmissa kaupungeissa hän opiskeli eri taideakatemioissa, mutta hänen tapansa maalata johtivat sen ajan tiukasti perinteistä kiinni pitävien opettajien kanssa törmäyskurssille. (Walther, 1988, 9) Vuonna 1883 Vincent van Gogh muutti yksin Alankomaiden koillisosassa sijaitsevaan Drenten maakuntaan. Syynä lienee ollut vaikeat ihmissuhteet mutta ehkäpä myös tarve paeta lapsuudenkodin hurskastelevia käsityksiä. Niin tai näin, yksinäisyyttä hän ei kuitenkaan kestänyt ja lopulta hän muutti takaisin vanhempiensa luokse Nuenneen. Vanhempien asenne Vincentin taiteilijanuraa kohtaa oli muuttunut myönteiseksi ja hänelle kyhättiin häthätää ateljee ja yösija vanhempien talon mankelitupaan. (Beaujean, 1999, 20)

Vincent van Gogh maalasi Nuennessa arkielämään liittyviä laatukuvia, mutta myös talonpoikaisväestön muotokuvia. Näissä muotokuvissa hän kuvasi yksilöllisyyttä suoraan ja kaunistelematta. Mallinsa hän valitsi omaperäisyyden perusteella. Yksityiskohtana hänen elämänsä kivikkoisesta polusta voisi mainita, että seurakunnan pappi kuitenkin kielsi ihmisiä ryhtymästä hänen mallikseen. (Beaujean, 1999, 21)

Vincent van Goghin Nuenenin ajan tärkeintä teosta Perunansyöjiä, edelsi runsas käsi- ja kasvotutkielmien teko. Lisäksi hän teki aiheesta luonnoksia, kaksi öljyväritutkielmaa kompositiosta sekä kivipiirroksen. (Bernard, 1993, 22)

 Maalauksessa hän myös kokeili uusia väriyhdistelmiä, joilla hän irtautui pelkästä todellisuuden kuvauksesta pyrkien ilmentämään myös omia tuntemuksiaan ja tilanteen totisuutta. Valkoisiksi suunnittelemansa pinnat hän maalasi vaisun harmaiksi punaisella, sinisellä ja keltaisella ja kasvot ”kuin multaisiksi perunoiksi tietenkin kuorimattomiksi”. Yksityiskohtaisesti kuvaamansa päät hän maalasi kerta toisensa jälkeen päälle, kunnes päätyi karkeisiin ja nopeisiin siveltimenvetoihin tavoitellen tällä aitouden vaikutelmaa Myös käsien korostaminen oli tarkoituksellista. Tavoitteena oli kuvastaa yhteyttä käsin tehdyn työn ja perunan syömisen välillä. (Beaujean, 1999, 22)

Vincent van Gogh kuvasi itse työtään näin: ”Olen yrittänyt korostaa, että lampun valossa perunoita syövät ihmiset ovat kaivaneet maata käsillä, jotka he panevat ruoka-astiaan. Eli ne, jotka tekevät käsillään työtä ovat ansainneet ruokansa rehellisesti. Kuva tuntuu niin todelliselta että näen sen unissanikin.” (Bernard, 1993, 22)

Taidehistorioitsijat ovat tulkinneet kuvassa näkyviä asioita muun muassa näin: ”Kuvassa näkyvä öljylamppu luo näkymään jouluseimen tunnelmaa ja punakeltaiset vedot tuovat kuvaan lämpöä. Kyhmyiset kädet tuntuvine suonineen ovat groteskin rajalla, käsillä on vahva symboliarvo. (Bernard, 1993, 23) Maalauksen niukka toiminta rajoittuu henkilöiden vaatimattomaan ateriaan. Kasvot ovat totiset ja surulliset, vartalon asennot varsin kyyryt. Huoneen vähäistä sisustusta on luonnehdittu vasemmalla seinällä olevalla kellolla ja pienellä maalauksella, joka esittää ristinnaulittua Kristusta ja oikealla hyllyllä olevalla hyllyllä, jossa on keittiötarvikkeita.(Beaujean, 1999, 22) Yhteenkuuluvuus ja köyhyys ilmentyvät vaatimattomassa ateriassa, jonka viisi laihaa, työn uuvuttamaa hahmoa keskenään jakaa. Epäröimättä he ojentavat perunoita ja kahvikorviketta toisilleen, saman kohtalon jakaminen ilman kateutta saavuttaa jo melkein uskonnolliselta vaikuttavan hiljaisen paatoksen. ( Walther, 1988, 12)

Perunansyöjät maalauksestaan Vincent van Gogh painatti 20 litografiaa, joita seudun asukkaat saattoivat edullisesti ostaa. Maanviljelijät olivat siis paitsi maalauksen aihe, myös yleisö. Palautetta tuli maalariystävä Anton van Rappardilta: ” Myöntänet minun olevan oikeassa sanoessani, ettei tuollaista työtä voi ottaa tosissaan. Onneksi pystyt paljon parempaan.” Näin mainitessaan hän iski sinetin heidän jo rakoilleelle ystävyydelleen. (Walther, 1988, 12–13)

Vincent van Gogh oli aina köyhien ja alistettujen asialla, heidän kanssaan hän pystyi hillitsemään impulsiivisuuttaan, ei kiihtynyt tai riidellyt. Parempiosaiset saivat taas hänet käyttäytymään ylimitoitetun epäsosiaalisesti, ehkäpä kysymyksessä oli itsetuntoon liittyvät asiat. (Kivalo, 1989, 44) Joka tapauksessa, Vincent van Goghin elämä monine vastoinkäymisineen ja oman itsenä etsimisineen loi hänestä sen taitelijan, jonka teoksia me voimme sanattomina ihailla. Itse teokset puhuvat puolestaan, värikylläisyytensä ja ilmaisunsa kautta maalaukset koskettavat sitä ihmisen sisintä, johon analyyttinen taidehistoria on pääsemättömissä.

Kolmiulotteisia töitä

Kuvanveiston kurssilla syksyllä 2011 teimme aluksi kipsistä reliefin. Varsinainen kuvanveiston työ oli kuitenkin torson tekeminen. Aloitimme veistämällä savesta mallin mukaan torsoa, tähän keskityimme monta monta tuntia. Pidin tätä erittäin hyvänä, sillä pikkuhiljaa torson kolmiulotteisuus alkoi hahmottua ja käsi työskenteli silmän antaman informaation mukaan. Opettajamme Toni Lehtola ohjeisti meitä työskentelemään niin, että emme katsoneet savikimpaletta, vaan pidimme katseen mallissa ja annoinne käden tehdä työtään saven kimpussa. Opettaja lähetti meitä myös aika ajoin tauolle...
Vihdoin saimme savivaiheen finaaliin ja ryhdyimme tekemään muottia. Oma muotintekoni koki pieniä vastoinkäymisiä, yksi saviseinämä romahti ja siksi valmiin torson etupuolen muodot menivät hiukan pilalle. Toinen vastoinkäyminen sattui kun olin lopulta saanut kipsimuotin valmiiksi ja rautalangalla sidottua ja ryhdyin kaatamaan kipsivelliä muottiin, huomasinkin että muotti vuosi saumoistaan ja todella reilusti! Opettajan avustuksella sain kuitenkin jotenkin muottini kipsivellinpitäväksi ja lopulta työn ja tuskan kautta torsoni valmistui. Perusteellisen opetuksen myötä uskon että kipsiveistoksen tekemisen periaate on nyt hallussa!

Keväällä 2012 osallistuin Pasi Vainionpään pitämään keramiikan lyhytkurssiin. Kolmena viikonloppuna kokoonnuimme tekemään keramiikkaa ja saimme samalla Pasilta tarkkoja ja ammattimaisia ohjeita saven työstämiseen.
Aloitimme naamari-teemalla, sanomalehtikääreen päälle aloimme muotoilla savilevystä naamarin muotoa. Oma ideani hahmottui pikkuhiljaa, yhdistin ihmiskasvot ja jäniksen korvat, lisäsin vielä toiseen korvaan kruunun. Valitettavasti tästä työstä en saa tähän blogiini vielä kuvaa, sillä teos on edellen koululla, mutta kevätnäyttelyn jälkeen lisään kuvan tämän tekstin yhteyteen.
Lähdin tietoisesti työstämään savesta ihmisen kasvoja. Halusin muutenkin keskittyä ihmishahmon käsittelyyn.
Siksi toisena työnäni tein istuvan, lintua sylissään pitävän pojan. Pienoispatsaan teossa tuli kiinnittää huomiota myös siihen, että saviseinämä ei tule liian paksuksi, jotta työ ei hajoa poltossa.
Tässä kuva patsaasta, mutta työ on sikäli edelleen kesken, että heti tilaisuuden tullen maalaan sen akryylillä ja sen jälkeen lisään vielä lakkakerroksen. Tästä tulee siis myös myöhemmin uusia kuvia.

Sarjakuvakurssi 13-14.4.2012, vetäjänä Petteri Tikkanen

Huhtikuussa 2012 sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen tuli pitämään meille perjantain ja lauantain kestävää sarjakuvapiirustuskurssia. Työviikon jälkeen perjantaina klo 17 ei välttämättä ole otollisin aika orientoitua aivan (minulle)uuteen teemaan. Yllätyin kuitenkin jo perjantain aikana positiivisesti siitä, miten kiinnostavaa sarjakuvan tekeminen voi olla. Ensimmäiseksi tehtäväksi Petteri antoi meille tehdä yhden sivun mittainen tarina jostain arkisesta omaan elämäämme liittyvästä tilanteesta niin, että jokin asia meneekin päälaelleen. Yläpuolella on siis tämä tuotos, omasta arkisesta elämästäni (kurikset, nuhat ja päiväkotien sijaispula...)!

Lauantaita varten meidän piti sitten miettiä sarjakuva jostain sananlaskusta. Mielessäni olikin monia eri sananlaskuja, joista olisi saanut varmasti hyviäkin sarjiksia, mutta yllättäen lauantaiaamuna ennen koululle lähtöä sainkin idean: teen sarjakuvan alle 3-vuotiaille heidän arkisesta elämästään. Päähenkilöksi tulee tietenkin Nana (1v7kk) ja tapahtumat sarjiksessa ovat sellasia, mitä oikeasti olen Nanan kanssa elänyt. Mietin vain, miten perustelisin Petterille tämän teeman, mutta ehkäpä voisin viitata laulun "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa" sanoihin...
Kas kummaa, kun ajelin linja-auton kyydissä kohti keskustaa tuli radiosta juuri tämä kyseinen biisi, sehän oli selvästi merkki jostain!

Sarjakuva on vielä kesken, kevään ja viimeistään kesän aikana teen tätä sarjakuvaa niin, että siitä saa painettua ihan oikean sarjakuvalehden.

Piirustus ja maalaus, työt syksystä 2011 kevääseen 2012

Piirustuksen ja maalauksen opettajamme Pasi Vainionpää antoi meille aiheeksi "järki ja tunteet". Yhdistin työssäni matematiikan kaavoja ja rönsyileviä omenankukkia, minun ei tarvinne selittää kumpi edustaa järkeä ja kumpi tunnetta...
Matematiikan kaavat toteutin siten, että maalasin ensin pohjan mustalla akryylivärillä, sen kuivuttua maalasin päälle aika paksun kerroksen valkoista ja valkoisen värin ollessa vielä märkää kirjoitin neulalla kaavat niin, että musta väri tuli näkyviin. Työn tekemistä hankaloitti se, että valkoinen väri kuivui todella nopeasti, no lopulta sain "kaavamaisen homman" valmiiksi.
Omenankukkien maalaamisessa oli myös oma haasteensa, vielä tässä vaiheessa työstä näkyy se, että kukat ovat osittain liian "söhröä" eli katoavat taustaan. Yritän vielä parannella työtä rajaamalla osan kukista selkeästi, jotta kukat nousevat paremmin taustasta esiin.

Akryyli paperille, aiheena: Järki ja tunteet



Yksityiskohta samasta maalauksesta

                                                
Piirustustaito harjaantuu piirtämällä. Siksi olen ollut erityisen iloinen siitä, että olemme saaneet piirtää opettajan rakentamia vaihtelevia asetelmia. Näissä töissä kasvaa lisäksi kärsivällisyys, työ ei tule valmiiksi ellei jaksa pipertää sen kimpussa loppuun asti. Tosin opettajamme ohje siitä, että ei kannata piirtää liian yksityiskohtaisesti vaan katsojalle voi jättää jotain myös pääteltäväksi, on ainakin minulle mieluisa. Olen itse piirtäjä, jonka pitää tarkkailla erityisesti sitä, että en ala käyttämään liian vahvaa mustaa liian nopeasti, vaan aloitan hennolla viivalla ja tummennan pintoja pikku hiljaa.


Opettajan järjestämä asetelma, lyijykynä

                                                  

Yksityiskohta asetelmasta

Tässä työssä oli opettajan ohjeena siis, että meistä jokainen toi kotoa jonkin esineen, jonka halusi piirtää. Totta puhuakseni, valitsin juuri lähtiessäni koululle muovisen lelukirahvin ja lisäksi nappasin hyllyltä pienen peltisen kastelukannun. Valitsin kaksi esinettä koska ajattelin että voin sitten koulussa päättää kumpaa esinettä käytän. En siis aluksi ajatellut yhdistäväni näitä esineitä työssäni, mutta niinhän siinä sitten kävi, että esineet sopivatkin hyvin teemallisesti toisiinsa. Taustan roiskemaalaukseen sain idean opettajalta ja sehän vielä täydensi tätä kuvan teemaa. Piirustuksen peittäminen roiskeelta suojaan ei ollutkaan ihan helppoa ja osittain väriroiskeet menivätkin lyijykynäpiirustuksen päälle.


 Ensin lyijykynällä piirustus
kotoa tuoduista esineistä, sitten
roiskien tausta akryyleillä.



"Välityö", kaatunut kuppi, akryyli paperille

 Tämän työn teemana oli siis allegorinen omakuva. Halusin kokeilla tässä musta-valkoista kuvaa. Käytin työssä lyijykynää, jolla piirsin marionettikissan ja taustan maalasin akryylillä. Ideana oli että olisin yhdistänyt tähän vielä marionettilankoja ohjaavat valokuvatut kädet, mutta ehkäpä kuvasta olisi näin tullut liian sekava. Idea punaisista langoista tuli aivan työn loppuvaiheessa. Pyrin saamaan tähän työhön syvyyttä, en tiedä onnistuinko, sillä puiden sävyvaihtelun maalaaminen olikin aika haastavaa!

Allegorinen omakuva, akryyli ja lyijykynä paperille



Yksityiskohta edellisestä työstä

Tämä akryylimaalaus on opettajan tekemästä asetelmasta. Piirsimme ensin asetelman lyijykynällä ja sen jälkeen maalasimme sen. Piirustuksessa en ollut ollenkaan tyytyväinen pääkalloon, mutta maalauksessa se onnistui hiukan paremmin. Tämän työn värisävyihin olen aika tyytyväinen.
Kun tarkastelimme kaikkien opiskelijoiden tästä asetelmasta maalaamia töitä, oli todella hauskaa huomata miten erilaisia töitä samasta asetelmasta saatiin aikaiseksi. Jokaisen työssä näkyi varmasti tekijän persoonallinen ote.

Opettajan järjestämä asetelma, akryyli paperille

Edellinen asetelma lyijykynällä

Tämä maalaus oli ensimmäinen taidekoulussa tekemäni maalaus. Opettaja antoi ohjeen maalata jokin yksityiskohta taidekoulun sisältä. Tarkoituksena oli harjoitella syvyysvaikutelmaa ja sitä, miten se siis saadaan aikaiseksi värien ja kuvassa olevien esineiden koon avulla. Maalasin taidekoulun käytävää ja yllättävää kyllä, työstäni tuli aika värikäs, vaikka taidekoulun seinät ovatkin valkoiset...
Tämän työn väreistä pidän itse kuitenkin aika paljon.

Syksyn 2011 ensimmäinen maalaus "Interiööri"
akryyli paperille



Yksityiskohta edellisestä maalauksesta



"Välipiirustus"

Syksyn 2011 ensimmäinen piirustus, torso

Grafiikka

Suksyllä 2011 aloitimme grafiikan opinnot Anna Hallsin opetuksessa. En ole aikaisemmin kokeillut grafiikkaa muuten kuin mitä nyt yläasteella pakersin linolaatan kimpussa ex libris-teemalla. Siitä tosin ei kovinkaan mielyttäviä muistoja jäänyt, sormet verillä tehty "omistuskuvake" ei päässyt yhdenkään kirjani etusivulle.

Ensimmäinen kuivaneulatyö

"Kukkuu"

Kuivaneulatyöskentelyssä yllättävää oli se, miten raskasta ja vaativaa kuparilaatan kaivertaminen on. Kaiverrin lipsahtaa todella helposti ja silloin laatassa on väistämättä virhe. Myös painovärin putsaaminen laatasta olikin aika työlästä. Innostus grafiikkaan syttyi mielessäni kuitenkin heti ensimmäisten töiden myötä.

Toisena grafiikan työnä tein tämän etsaus-akvatintan. Muistan miten pohdiskelin ensin kuvan aihetta ja päivän harmaa sadesäästä tuli kuvan innoittaja. Halusin tässä työssä kokeilla eri syövytysaikojen vaikutusta ja tehoa kuvassa. Kovapohjan kaiverrus oli myös huomattavasti helpompaa kuin kuivaneulatyöskentely.

Myöhemmin lisäsin työhön chin colleen

Aiheiden löytäminen töihin on joskus kovin työlästä. Toisinaan kun "porhaltaa" suoraan töistä mm. grafiikan tunneille ei kynän käteen saatuaan tiedä yhtään mistä lähtisi liikkeelle. Silloin apua on ollut Annan luokkaan tuomista kirjoista. Tämä seepra teema löytyi yhdestä eläinkirjasta, kuva oli toki suurempi mutta halusin rajata sen näin. Alkuperäisessä luonnoksessa etualalla olevan seepran pää on parempi, siirtäessäni kuvaa kalkkeerin avulla laatalle, pääsi luonnos hiukan liikahtamaan ja siksi seepran turpa epäonnistui  hiukan. No opiskeluahan tämä vain on ja virheistä oppii aina parhaiten.

Seepra-teeman toteutuksia:

ensimmäinen etsaus-akvatinta

Samalla laatalla mutta eri väreillä:

Myöhemmin lisäsin seepra-laattaan carborundumia

ja vielä mustavalkoinen sama teema:

Kumma kyllä, työ jota lähtee työstämään kuvastaa aina jollakin tavalla tekijänsä sisäistä maailmaa. Tätä "mummis" kuvaa tehdessäni en itse niinkään ajatellut kuvasta välittyvää tunnelmaa, mutta myöhemmin kun Anna sanoi että kuvaa katsoessa tulee hiukan surumielinen ja haikea tunnelma ymmärsin että sellainenhan tämä kuva juuri onkin. Ehkäpä tähän kuvaan on välittynyt jotain omistakin elämän murheista.

Nyt kun katson kuvaa, tekisin sen ehkäpä hiukan "epäkaavamaisemmaksi" siis sijoittelisin puun, pilvet ja pyörän hiukan eri tavalla. 

Etsaus-akvatinta, mummis:

ja sinisenä sama:

Joulun jälkeen aloitimme työskentelyn useamman laatan kanssa. Tämän kuvan teemana on "pienet vierailijat luonamme". Tällä tarkoitan sitä, että me aikuiset emme välttämättä ymmärrä, että meidän arkisia puuhiamme seuraa joukko pieniä enkeleitä, joiden virkistävää ja lohduttavaa läsnäoloa emme kaiken kiireen ja touhun keskellä ymmärrä pysähtyä arvostamaan. Minun pieni enkelini Nana on jälleen (omien lasten jo aikuistuttua) opettanut minua näkemään elämän pienet ja arvokkaat asiat.

Kahden laatan kanssa työskennellessä vaadittiin jo aivan uusi annos kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Tämän ensimmäisen työni kanssa sekoilin hiukan lakkausten ja syövytysten kanssa, mutta aivan kelvollinen lopputulos tästä kuitenkin tuli. Kokeilin myös muita väriyhdistelmiä mutta tämä sini-ruskea on toistaiseksi paras.

Ensimmäinen kahden laatan työ: etsaus-akvatinta "visitor"

Toinen kahden laatan työ: etsaus-akvatinta "My Baby"

ja eri värivaihtoehtoja:

Rehellisesti sanottuna, meinasin monta kertaa jo menettää hermoni tämän "my baby"-kuvan kanssa. Kaivarrukset ja syövytykset onnistuivat kyllä mutta laattojen kohdistaminen ei aluksi onnistunut millään. Anna huomasikin että vaikka olin tilannut laatat valmiiksi leikattuna, oli laattojen koossa muutaman millin heitto. Siitähän kohditusvaikeudet sitten johtuivatkin. Lopulta kun olin uudelleen hionut ja viilannut laattoja sain ne suurinpiirtein kohdistuskelpoiseksi.

Keltaisen painovärin kanssa oli myös työ ja tuska. Sen putsaaminen laatasta oli hirveän työlästä ja hiukan liian ronskilla otteella taisin laattaa puhdistaakin koska joitain ylimääräisiä naarmuja laattaan jostain ilmestyi. Kun sitten opettajan kehoituksesta putsasin laattaa huomattavasti hellemmällä otteella huomasin että voimalla ei olekaan laatan puhdistamisessa oikeastaan mitään merkitystä. Laatta puhdistuu melkeinpä paremmin kun todellakin malttaa käyttää helliä otteita.

                                                Tähän väriyhdistelmään olin ehkäpä tyytyväisin